2016-08-22

Vanhassa suomessa vara parempi

[Alternative ways of writing Finnish.]

Suomen salonkikelpoistaminen oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut projekti, kiitos vaan kaikillle fennomaaneille haudoissaan. Joitakin pikku yksityiskohtia kuitenkin korjaisin, jos voisin.

Þee ja ðee


Useimmissa suomen murteissa alunperin nykyään d:nä äännetty ja kirjoitettu kirjain lausuttiin [ð] eli kuin englannin though, that etc. Se kirjoitettiin ruotsalaisten tuntemien aakkosten pakottamana 'd' tai 'dh', ja myöhemmin myös ääntämykseksi vakiintui [d]. Tähän olisi löytynyt mainio, vanhaa englantia kirjoitettaessa käytetty kirjain 'ð' (isona 'Ð'). Siis lato, laðon.

Sama kuvio toistuu myös äänteen [θ] (thing, thanks) kohdalla. Kirjoitettiin 'tz' tai 'ts' myöhemmin, ruvettiin ääntämään [ts]. Tällekin löytyy hyvä ehdokas, 'þ' ('Þ'). Esimerkiksi [meθ:ä] -> meþþä, ei metsä. Tämän äänteen kestosta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta.

Kolmas puuttuva äänne on [ɣ], mutta koska listaan nyt omia mieltymyksiäni, jätetään se rauhaan. *

S


Meillä tuhlataan turhaan aikaa ässävian korjaukseen. Suomessa on yksi suhuäänne, joten on aivan sama, lausuuko sen [s] vai [ʃ], tai miten tahansa suunnilleen suhuisesti, kunhan on erotettavissa esim. [f]:stä. Ruotsinkieliset kansanvalistajat siirsivät tässäkin oman kielensä rakennetta keinotekoisesti suomeen.

Se vs. hän


Ihmisiin viittaaminen sanalla se on ilmiö, jolle jokainen osaa heristellä etusormeaan kauniin kielemme rappiona, mutta itse asiassa tämä on alkuperäisempää suomea kuin sanan 'hän' käyttö. 'Se' oli käytössä sekä ihmisiin, eläimiin että esineisiin, ja 'hän' epäsuorassa esityksessä, tyyliin 'se sanoi hänelle' *. Voi tosin olla, että jos alkuperäinen käyttö olisi säilytetty, harmittelisin ettei suomessa eroteta ihmisiä ja eläimiä/esineitä.

Eksessiivi


Harvoissa suomen murteissa esiintyi tämä mainio sijamuoto, mutta valitettavasti sitä ei otettu suomisoppaan mukaan. Kyseessä on siis muoto, joka täydentää tämän sarjan: "ryhdyin laulajaksi, olin laulajana, lakkasin laulajanta". Siis translatiivi, essiivi, eksessiivi. Näin meillä olisi kaunis 3×3 symmetria paikallissijoissa:


hattuun hatussa hatusta
hatulle hatulla hatulta
hatuksi hattuna hatunta

illatiivi inessiivi elatiivi
allatiivi adessiivi ablatiivi
translatiivi essiivi eksessiivi

Jaa että 'paikallissijoissa'? Eihän hattuna tai pormestarina olla missään. Kolmannella sarjalla on kaksi merkitystä, ja paikallisissa merkityksissä eksessiivin sijaan käytetään partitiivia: kauaksi – kaukana – kaukaa.

(Lisää aiheesta: Kielikello 3 (1970): Terveisiä kaukaa kantasuomesta – onnea uudeksi vuodeksi .)

Ääkköset


Ketäpä meistä ei olisi joskus ärsyttänyt aivan valtavasti se, että suomen takaiset ja etiset äänteet merkitään epäyhdenmukaisesti: a, o, u – ä, ö, y. Tottakai näiden pitäisi olla ä, ö, ü kuten eestissä, tai sitten æ, ø, y, kuten tanskassa. Mahdollista olisi tehdä jälkimmäisestä vielä johdonmukaisempi sarjalla æ,œ, ᵫ, mutta ihan käytännön syistä (ᵫ ei taida kovin monelta näppikseltä löytyä) jätetään se omaan arvoonsa.

Venykekirjoitus


Nyt siirrytään yksiselitteisistä no-brainer -parannuksista vähän hämärämmälle maalle. Suomen tapa ilmaista pitkät vokaalit kahtena peräkkäisenä kirjaimena on nimittäin hyvä ja johdonmukainen tapa esittää asia.

Jos ääkkösiksi valitaan Tanskan malli, voidaan samantien vähentää jännetuppiongelmia ottamalla käyttöön venykekirjoitus. Wolmar Schildtin oikeinkirjoitusehdotuksessa pitkät vokaalit merkittäisiin sirkumfleksillä (^) vokaalin päällä, ja pisteet otetaan pois häiritsemästä mainitulla Tanskan mallilla. Sirkumfleksi on kuitenkin hiukan raskas, joten valitsisin venykkeeksi klassisista kielistä tutun makronin (¯).


Voit kokeilla eri kirjoitustapoja painamalla napeista. (Eivät ihan täydellisesti toimi. Lataa sivu uudelleen jos haluat palata tylsään normomaailmaan.)

Sīs næmæ ūdistukset tæytæntø̄n pantuamme næyttæisi teksti sūnnillēn tæltæ.

Wolmarin venykkēt

Mutta onhan ne piste̱t aika sö̱ttejä tai jotain. Mitä jos laitettaisi̱n venükket kirjainten alle?

Innova̱tiomalli

Tai Unkarin tapán pitkät akútilla ja a̋kkösille tuplana: á, ó, ú, a̋, ő, ű, é, í.

Unkarin malli

Kunniamaininta: eli, tai, vai


Osattiin sitä toki jotain tehdä oikeinkin. Nämä taisivat yleisesti tarkoittaa suunnilleen samaa, mutta merkitykset vakiinnutettiin täsmällisemmiksi (osoittakoon lähteen ken osaa).

No comments: